Suomalaisen tangon legenda Eino Grönin vaimo, Marjatta Grön, on kuollut 86 vuoden iässä pitkän dementiataistelun jälkeen. Pari ehti olla naimisissa 62 vuotta ja sai yhden pojan. Nyt 86-vuotias laulaja asuu yksin Espoossa. Hänen entinen kumppaninsa Anneli on nykyään vain ystävä.
Rakkaus Alkaa Porissa
Heidän tarinansa alkoi vuonna 1959 Porissa, missä Marjatta oli sairaanhoitajaopiskelija.
Eino kertoi Me Naisille:
“Kävin usein syömässä Martan Grillillä Porin laitamilla, missä eräänä syyskuun iltana näin viehättäviä nuoria naisia. He olivat sairaanhoitajaopiskelijoita, ja yksi heistä oli Marjatta.”
Samana iltana hän tuli Einon keikalle Ravintola Otavaan, missä heidän keskustelunsa aloitti elämänmittaisen matkan.
Häät Töölön Kirkossa
Pari vihittiin 12. toukokuuta 1962 Töölön kirkossa Helsingissä, ja hääjuhla pidettiin Kauppakillassa Snellmanninkadulla. Samana vuonna syntyi heidän ainoa lapsensa, Ari Joel, joka työskentelee nykyään fysioterapeuttina Helsingissä.
Eino selitti kerran:
“Junior jäi ainoaksi lapseksemme. Oli syitä, miksi toinen synnytys olisi ollut liian suuri riski Marjatalle. Näin perheemme jäi pieneksi.”
Kun Marjatta valmistui ja muutti Helsinkiin, Eino seurasi perässä ja osti heidän ensimmäisen kotinsa Kulosaaressa.
Perhe-elämä Suomessa ja Floridassa
Vuosikymmenten ajan Grönin perhe asui Espoossa. 1970-luvulta alkaen he viettivät myös talvia Floridassa, missä Eino sai kaksoiskansalaisuuden vuonna 2008. Myöhemmin he luopuivat Floridan asunnosta ja Reposaaren loma-asunnosta, mutta säilyttivät mökin Hangossa.
Myös heidän poikansa Ari oli musikaalinen.
“Junior työskentelee fysioterapeuttina, mutta hänellä oli aikoinaan oma bändi. Hän on musikaalinen, mutta ei halunnut ryhtyä muusikoksi,” Eino kertoi Vivalle.
Dementia ja Hoitokodissa Vietetyt Vuodet
Vuoteen 2015 mennessä Marjatta jouduttiin siirtämään pysyvästi hoitokotiin Espoon Westendiin.
Eino muisteli Me Naisille:
“Melkein kymmenen vuotta sitten huomasin, kuinka hänen muistinsa alkoi pettää. Ensimmäiset oudot tilanteet olivat, kun Marjatta palasi lenkiltä ja meni viereisen talon pihalle. Hän luuli olevansa omassa pihassaan.”
Koronarajoitukset pahensivat tilannetta.
Eino kertoi Iltalehdelle vuonna 2020:
“Se on sairaus, joka etenee koko ajan. Fyysisesti Marjatta voi hyvin, mutta muisti huononi merkittävästi. Koronakaranteenin aikana omaiset eivät voineet vierailla, ja potilaiden kunto huononi.”
Hän kuvaili koskettavia hetkiä, kun tapaamiset kiellettiin:
“Erityisen pyytämisen jälkeen minut päästettiin parvekkeelle. Seisoin pihalla ja vilkutin hänelle, sain sentään nähdä hänet.”
Vaikka hän ei enää aina tunnistanut miestään, Eino lauloi hänelle.
“Kun Marjatta ei ymmärtänyt mitä puhuttiin, minä lauloin, ja hän näytti tunnistavan tutut laulut,” hän sanoi.
Viimeinen Hyvästijättö
20. kesäkuuta 2024 Marjatta kuoli lähes kymmenen hoitokodissa vietetyn vuoden jälkeen. Digi- ja väestötietovirasto vahvisti hänen kuolemansa.
Eino kertoi Satakunnan Kansalle:
“Lähtö oli suuri shokki. Vaikka tilanne oli tiedossa. Kävimmehän katsomassa häntä hoitokodissa 10 vuoden ajan.”
Hän kuvaili viimeisiä hetkiä Vivassa:
“Kun menin sinne, Marjatta oli jo menehtynyt ja hänen kasvoillaan oli liina. En muista koskaan nähneeni kuollutta ihmistä aiemmin, ja oli pelottava hetki nostaa liinaa. Siinä hän lepäsi. Hän oli yli kuusikymmentä vuotta rakastetuin ja tärkein ihminen minulle.”
Hänet laskettiin sukuhautaan Reposaareen, missä myös Eino itse toivoo lepäävänsä.
Marjatan kuolema uutisoitiin laajasti, mukaan lukien Ilta-Sanomien Facebook-päivitys 22. heinäkuuta 2024:
“Suru-uutisia: Laulaja Eino Grönin puoliso Marjatta Grön on kuollut”
Surun Käsittely
Kuoleman jälkeen Eino kertoi Iltalehdelle:
“Olen tehnyt töitä normaalisti, jotta olen saanut etäisyyttä tähän tilanteeseen. Se on nyt eräänlaista psykologista hoitoa.”
Kotona Espoossa hänellä on pieni muistopöytä, jossa on Marjatan kuva, kynttilä ja pieni enkelipatsas.
Hän myönsi:
“Joskus suru hiipii mieleen, mutta yhä useammin ajattelen vain kaikkea kaunista ja hyvää, mikä liittyi yhteiseen elämäämme.”
Vivassa hän lisäsi:
“Marjatan kuolema oli elämäni vaikein asia. Pitkän yhteisen elämämme päätyttyä on ollut tärkeää, että olen saanut surra yksin.”
Kumppani Anneli
Kun Marjatta oli hoitokodissa, Eino löysi kumppanuutta naisesta nimeltä Anneli, suhteen hän vahvisti Me Naisille vuonna 2019.
“Kun aloimme asua yhdessä, luin vanhan papin kirjan, jossa hän kertoi dementoituneesta vaimostaan ja uudesta rakkaudestaan. Kirjan kautta ymmärsin, ettei tällaisessa elämäntilanteessa ollut mitään syntistä. Miksi olisi ollut?”
He matkustivat ja kävivät teatterissa yhdessä, mutta keväällä 2025 Eino sanoi:
“Joo, olemme ystäviä, kai sen voi niin sanoa.”
Romanssi päättyi Marjatan kuoleman jälkeen, ja jäljelle jäi vain ystävyys.
Muistot, Uskonto ja Raittius
Sairaudesta huolimatta Eino muisti aina Marjatan sellaisena kuin hän oli ollut.
“Kun uneksin vaimostani, hän on aina nuori, kaunis ja terve.”
Hän puhui myös uskosta ja kuolevaisuudesta:
“Olen saanut elämässäni paljon suojaa ja pidän itseäni hengellisenä ihmisenä. Silti ajattelen, että elämä on tässä ja nyt, se on kuin luonnonlaki. Kukaan ei tiedä, onko meillä mitään tämän jälkeen.”
Yksi hänen ylpeyden aiheistaan oli päätös lopettaa alkoholi ja tupakka vuonna 1977.
“Raittiuteni sai eniten vaikutteita esimerkistä. Lopetin alkoholin käytön 31. elokuuta 1977. Se oli Marjatan 38-vuotissyntymäpäivä. Raittius oli syntymäpäivälahja hänelle, ja ehkä myös eräänlainen ihme.”
Elämä Tänään
Nyt 86-vuotias Eino asuu edelleen Espoossa, 10. kerroksen asunnossa kauppakeskuksen yläpuolella, missä kaikki on lähellä. Hän jatkaa konsertointia Suomessa ja ulkomailla.
Hän pohti:
“Minulla oli pitkä ja onnellinen parisuhde, ja olen saanut elää hyvän elämän. Minulla on yhä ilo tehdä juuri sitä työtä, mitä haluan. Tai en tiedä onko tämä edes työtä – saan laulaa ja voin hyvin.”
Hän on päättänyt olla etsimättä uutta rakkautta:
“En suunnittele muutoksia yksityiselämääni, en tässä iässä. Toiveeni on vain, että saan elää terveenä. Tietyllä tavalla nautin jopa uuden sinkkuelämäni itsenäisyydestä. Näin on hyvä. Keskityn laulamiseen ja liikkumiseen. Ei tarvitse kysyä keneltäkään mitään, eikä kukaan vaadi mitään. Saan päättää kaikesta itse.”
