Helena Ranta on eläkkeellä oleva suomalainen oikeushammaslääkäri ja sotarikostutkija, joka on vuonna 2025 yhä yksi Suomen arvostetuimmista julkisista äänistä ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden alalla.
Nyt 79-vuotiaana hän jatkaa työtään kansainvälisen oikeuslääketieteellisen yhteistyön vanhempana neuvonantajana Euroopan unionin ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskevassa aloitteessa ja tarjoaa asiantuntemustaan Ukrainaan ja Gazaan liittyvissä käynnissä olevissa sotarikostutkinnoissa.
Hän on naimisissa Jukan kanssa, asuu pääasiassa Tammisaaressa ja jakaa aikansa rauhallisen merenrantelämän ja julkisten puhetilaisuuksien välillä eri puolilla Suomea.
Kajaanista Imatralle
Meri Helena Ranta syntyi 11. kesäkuuta 1946 Kajaanissa. Hän oli neljän lapsen nuorin. Hänen äitinsä Ilona oli matemaatikko ja Kajaanin kauppaoppilaitoksen rehtori.
Hänen isänsä Kauko oli kemisti, joka työskenteli puunjalostusteollisuudessa.
Kun Helena oli viisivuotias, perhe muutti Imatralle isän työn vuoksi. Hän kasvoi kodissa, jossa arvostettiin koulutusta, musiikkia, kieliä ja lukemista.
Perhe soitti pianoa, lauloi ja vietti aikaa luonnossa. Sienestys, metsäkävelyt ja partiotoiminta muodostuivat elinikäisiksi kiinnostuksen kohteiksi.
Koulussa Ranta oli vahva matematiikassa ja luonnontieteissä. Aluksi hän suunnitteli opiskelevansa matematiikkaa tai tekniikkaa, mutta perheen ystävä, joka työskenteli hammaslääkärinä, muutti hänen ajatteluaan.
Hammaslääketiede tarjosi itsenäisyyttä, merkityksellistä työtä ja aikaa elämälle työn ulkopuolella.
Opinnot ja uran alku
Ranta valmistui lukiosta vuonna 1965 ja aloitti hammaslääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa samana vuonna.
Opiskelijaelämä oli tiukkaa ja rakenteellista, mutta hän oli aktiivinen opiskelijapolitiikassa ja ylioppilaskunnan edustajistossa.
Opintojensa aikana hän tapasi hammaslääketieteen opiskelijan Kari Rannan. He avioituivat vuonna 1969. Avioliitosta ei syntynyt lapsia, ja se päättyi eroon 1990-luvun alussa.
Ranta valmistui hammaslääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1972. Lyhyen yksityishammaslääkärijakson jälkeen hän palasi yliopistolle tutkijaksi.
Hänen tieteellinen työnsä keskittyi sidekudokseen, kollageeniin ja molekyylibiologiaan.
Hän suoritti jatko-opintoja Bristolissa Englannissa vuosina 1976–1977 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1978. Aika Britanniassa vahvisti hänen kielitaitoaan ja kansainvälistä näkökulmaansa.
Siirtyminen oikeuslääketieteeseen
Vuonna 1989 Ranta nimitettiin Suomen oikeusministeriön ylilääkäriksi. Hänen työnsä sisälsi vankiloiden hammashoidon kehittämistä ja hepatiitti C:n leviämisen ehkäisyä.
Samaan aikaan Helsingin yliopisto tarvitsi uuden oikeushammaslääkärin. Ranta otti tehtävän vastaan ministeriötyönsä ohella. Tämä päätös muutti hänen elämänsä täysin.
Hän auttoi rakentamaan Suomen oikeushammaslääketieteen järjestelmän lähes alusta alkaen. Koulutusohjelmia luotiin, ja kymmeniä hammaslääkäreitä koulutettiin uhrien tunnistamistyöhön.
Suomi tuli pian tunnetuksi korkeista ammatillisista standardeistaan oikeuslääketieteellisessä tunnistamisessa.
Estonian onnettomuus, 1994
Rannan kansainvälinen maine alkoi matkustajalaiva MS Estonian uppoamisesta syyskuussa 1994. Hän sattui olemaan Tukholmassa, kun onnettomuus tapahtui.
Suomelle annettiin vastuu uhrien tunnistamisesta. Ranta johti hammaslääketieteellistä tunnistamistyötä. Yhteensä 852 ihmistä kuoli, ja 95 vainajaa saatiin talteen.
Kaikki talteen saadut uhrit tunnistettiin ja palautettiin omaisilleen.
Operaatio teki suomalaisesta tunnistustiimistä kansainvälisesti arvostetun.
Bosnia ja Srebrenica
Vuonna 1996 Ranta lähetettiin Bosnia ja Hertsegovinaan auttamaan Srebrenican kansanmurhan uhrien tunnistamisessa. Noin 8 000 bosniakkimiestä ja -poikaa tapettiin.
Työ oli vaarallista. Ranta ja hänen tiiminsä toimivat aseellisten joukkojen hallitsemilla alueilla ja kohtasivat jatkuvaa poliittista painostusta. Tästä huolimatta suomalainen tiimi dokumentoi todisteet huolellisesti ja ammattimaisesti.
Kosovo ja Račak
Vuosina 1998–2001 Ranta työskenteli Kosovossa EU:n mandaatilla. Hänen tiiminsä tutki useita surmapaikkoja, mukaan lukien Račakin kylän.
Löydökset nousivat kansainvälisesti merkittäviksi. Ranta kieltäytyi tekemästä poliittisia johtopäätöksiä ja rajasi lausuntonsa tiukasti oikeuslääketieteellisiin faktoihin.
Helena Ranta sanoi haastattelussa:
”Myös kuolleilla on ihmisoikeudet. Heillä on oikeus tulla tunnistetuiksi, tulla kohdelluiksi arvokkaasti ja tulla haudatuiksi nimellään.”
Myöhemmin hän todisti entisen Jugoslavian presidentin Slobodan Miloševićin sotarikosoikeudenkäynnissä Haagissa vuonna 2003.
Paine ja riippumattomuus
Ranta on julkisesti kertonut, että häntä painostettiin käyttämään voimakkaampaa poliittista kieltä Račakia koskevissa lausunnoissa. Hän kieltäytyi.
Pristinassa pidetyssä lehdistötilaisuudessa hän esitti ainoastaan oikeuslääketieteelliset tulokset. Tilanne oli kireä, ja hänen varovainen sanamuotonsa suututti kaikkia osapuolia.
Helena Ranta sanoi myöhemmin haastattelussa:
”Tehtäväni oli oikeuslääketieteellinen tutkinta. Syyllisyyskysymykset kuuluvat tuomioistuimille, eivät tutkijoille.”
Työtä Euroopan ulkopuolella
Rannan työ jatkui eri puolilla maailmaa:
Perussa, jossa hän auttoi luomaan Etelä-Amerikan ensimmäisen oikeusantropologian maisteriohjelman
Irakissa, jossa tutkittiin mahdollisia joukkohautoja
Thaimaassa, jossa tunnistettiin vuoden 2004 tsunamin uhreja
Nepalissa, jossa hänen tiiminsä paikansi teloitettujen opiskelijoiden hautoja
Tšetšeniassa, Kamerunissa ja Kolumbiassa
Hän työskenteli myös Suomessa Lappeenrannan Huhtiniemen haudoilla ja osoitti, että ne ajoittuivat 1850-luvulle eivätkä liittyneet sodanaikaisiin teloituksiin.
Akateeminen rooli ja tunnustukset
Vuonna 2006 Helsingin yliopisto perusti Rannalle pysyvän oikeushammaslääkärin viran ja myönsi hänelle professorin arvonimen.
Hän on saanut lukuisia tunnustuksia, muun muassa:
Vuoden nainen
Helsingin yliopiston vuoden alumni
Lysistrata-palkinto rauhanvälityksestä
Pyhän Henrikin risti humanitaarisesta työstä
Kunniaprofessuuri Perussa
Akateemisen työnsä ohella hän on toiminut johtotehtävissä UN Women Suomessa, Plan Suomessa ja Suomen Akateemisten Naisten Liitossa.
Viime vuosina hän on myös kouluttanut nuoria oikeuslääketieteen asiantuntijoita Helsingin yliopistossa ja Tampereella järjestetyissä työpajoissa, joissa on keskitytty eettiseen kenttätyöhön, uhrien tunnistamiseen ja todisteiden suojaamiseen konfliktialueilla.
Elämä tänään ja uusi avioliitto
Ranta jäi eläkkeelle 65-vuotiaana, mutta on edelleen ammatillisesti aktiivinen. Aiemmin tänä vuonna YK:n ihmisoikeusneuvosto kutsui hänet osallistumaan pyöreän pöydän keskusteluun, joka käsitteli oikeuslääketieteellisten todisteiden turvaamista joukkojulmuuksien yhteydessä.
Joulukuussa 2022 hän avioitui Jukan kanssa, joka on leski ja entinen koulutoveri Imatralta. Häät pidettiin Tammisaaren maistraatissa. Pari solmi avioehdon ja juhli tilaisuutta rauhallisesti ystävien kesken.
He asuvat pääasiassa Tammisaaressa, viettävät aikaa Åminneforsissa ja Pohjois-Suomessa sekä nauttivat konserteista, kirjallisuudesta, uimisesta ja sienestyksestä.
Helena Ranta sanoi vuonna 2024 annetussa haastattelussa:
”Elämä on nyt helppoa. On jännittävää kokea rakkautta tällä iällä.”
Jukalla on aikuisia lapsia ja lapsenlapsia, jotka ovat nyt osa Rannan arkea.
Yhä julkinen ääni
Ranta jatkaa näkyvää rooliaan julkisessa keskustelussa yhtenä Suomen johtavista oikeuslääketieteen asiantuntijoista ja humanitaarisista äänistä.
Hän toimii kansainvälisen oikeuslääketieteellisen yhteistyön vanhempana neuvonantajana Euroopan unionin ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskevassa aloitteessa, ja häntä konsultoidaan Ukrainaan ja Gazaan liittyvissä tutkintaprosesseissa.
Hän esiintyy mediassa, puhuu seminaareissa ja neuvoo instituutioita tarvittaessa.
Helena Ranta sanoi äskettäin haastattelussa:
”Tieteen on aina seistävä ihmisyyden puolella, ei vallan.”
Hän on edelleen suora, riippumaton ja vahvasti sitoutunut ihmisarvoon sekä elämässä että kuolemassa.
