Ilpo Tapio Larha oli 25-vuotias suomalainen taksinkuljettaja, josta tuli yksi Suomen pelätyimmistä rikollisista tehtyään palkkamurhan vuonna 1992 ja paettuaan myöhemmin vankilasta, mikä johti 55 tuntia kestäneeseen piiritykseen Lahdessa maaliskuussa 1994.
Hän ei ole elossa tänä päivänä — hän teki itsemurhan piirityksen aikana 17. maaliskuuta 1994.
Hänen tapaukseensa ei liity käynnissä olevaa rikostutkintaa, mutta sitä tutkitaan edelleen poliisikoulutuksessa, kriminologian seminaareissa ja mediakeskusteluissa käännekohtana suomalaisessa kriisinhallinnassa.
Hän ei ollut julkisesti naimisissa, varmistettuja lapsia ei tunneta, ja kuolemansa aikaan hän oleskeli etsintäkuulutettuna piiritetyssä asunnossa Lahdessa.
Taksinkuljettajasta murhaajaksi
Ilpo Tapio Larha syntyi 19. heinäkuuta 1968 Helsingissä. Ennen rikosta, joka järkytti koko maata, hän työskenteli taksinkuljettajana.
Julkiset asiakirjat eivät sisällä tarkkoja tietoja hänen lapsuudestaan, koulutuksestaan tai lähipiiristään, eikä hän ollut julkisuuden henkilö ennen vuotta 1992.
Kaikki muuttui 24. huhtikuuta 1992.
Sinä yönä 77-vuotias liikemies Wilhelm Högsten ammuttiin kuoliaaksi huvilassaan Jollaksessa Helsingissä.
Högsten, joka omisti Suomen Silkkitehtaan, oli liikuntakyvytön ja nukkui makuuhuoneessaan, kun tekijä kiipesi palotikkaita pitkin ylös, rikkoi ikkunan ja ampui neljä laukausta. Kolme niistä osui.
Ennen sisäänmenoa asunnon puhelinlinja oli katkaistu, jotta apua ei voitu hälyttää heti.
Poliisi keskittyi pian uhrin poikaan Fred Arnold Christian Högsteniin, jolla oli taloudellisia vaikeuksia. Hän väitti aluksi palkanneensa kaksi venäläistä miestä.
Myöhemmin hän myönsi totuuden: Ilpo Larha ja Hannu Ratia olivat toteuttaneet murhan.
Motiivi oli raha. Fred Högsten oli luvannut Larhalle 500 000 markkaa murhasta.
Elinkautiset tuomiot
Larha pidätettiin heinäkuussa 1992. Aluksi hän kiisti syytteet, mutta tunnusti myöhemmin oikeudessa. Kaikki kolme miestä — Larha, Ratia ja Fred Högsten — määrättiin mielentilatutkimukseen. Heidät todettiin täydessä ymmärryksessä toimineiksi.
29. huhtikuuta 1993 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi heidät elinkautiseen vankeuteen.
Puheenjohtajana toiminut tuomari Henrik Rummukainen kuvaili tapausta voimakkain sanoin.
Tuomari Henrik Rummukainen sanoi:
Yksi rikoshistorian halveksittavimmista teoista.
Hovioikeus piti elinkautiset voimassa helmikuussa 1994. Larha oli menettänyt viimeisen oikeudellisen toivonsa.
Vankilapako
25. helmikuuta 1994 Larha pakeni Katajanokan vankilasta Helsingissä. Hän siivosi käytävää, kun hän veti esiin aseen ja otti vanginvartijan panttivangiksi.
Hän vapautti toisen vangin, Kullervo Haikkaan, joka suoritti 13 vuoden tuomiota huumausainerikoksista.
Kaksikko pakotti tiensä ulos vankilan portista. Ulkopuolella he ryöstivät auton naiselta ja ajoivat pois. Vartija vapautettiin myöhemmin vahingoittumattomana.
Pako herätti valtakunnallista pelkoa. Larha tunnettiin jo vaarallisena ja arvaamattomana.
Pankkiryöstö Helsingissä
1. maaliskuuta 1994 Larha ryösti SYP:n pankkikonttorin Pitäjänmäessä Helsingissä. Ryöstön aikana hän ampui kohti naispuolista virkailijaa. Luoti lensi läheltä tämän päätä ja hipaisi hiuksia.
Saaliiksi jäi pieni summa, mutta viesti oli selvä: Larha oli valmis ampumaan.
Poliisi etsi pakolaisia intensiivisesti. Ratkaiseva vihje tuli 15. maaliskuuta.
Lahden piiritys
Poliisi sai tiedon, että Larha ja Haikas piileskelivät asunnossa Metsäpellontiellä Lahdessa. Kun poliisit menivät rakennukseen, Larha avasi tulen kahdella revolverilla. Yksi poliisi loukkaantui.
Alkoi piiritys, joka kesti 55 tuntia.
Yli sata poliisia, pelastushenkilöä ja Karhu-erikoisyksikön jäsentä ympäröi rakennuksen. Lähialueen asukkaat evakuoitiin. Median edustajat kokoontuivat paikalle.
Koko maa seurasi tilannetta suorana.
Asunnossa olivat Larha, Haikas ja siellä asunut pariskunta.
Piirityksen aikana Larha ampui toistuvasti asunnosta. Hän soitti myös Radio 99:n suoraan lähetykseen.
Radiossa Larha sanoi:
“Meillä on täällä sellaista mukavaa ainetta kuin C-4.”
Hän jatkoi:
“Sain armeijassa pioneerikoulutuksen ja asensin kaikki mukavat pikku pommit toivottamaan poliisit tervetulleiksi.”
Hän väitti rakennuksen olevan miinoitettu ja uhkasi räjäyttää sen, jos poliisi tulisi sisään.
Poliisipsykologi Lasse Nurmi kuvasi myöhemmin Larhan mielialojen vaihtelua Crime Scene: True Crime Finland -sarjassa.
Lasse Nurmi sanoi:
“Tunnelma oli hyvin aavemainen. Kaikki odottivat.”
Viranomaiset eivät voineet sivuuttaa pommiuhkauksia. Lopulta käytettiin kyynelkaasua. Larhan kuoleman jälkeen poliisi vahvisti, ettei asunnossa ollut räjähteitä.
Panttivangit pakenevat
Kahden päivän jälkeen Larha nukahti.
Muut kolme asunnossa ollutta — Haikas ja pariskunta — käyttivät tilaisuutta hyväkseen. He hyppäsivät toisen kerroksen parvekkeelta poliisin alle asettamille patjoille. Myös pariskunnan kissa pelastettiin.
Kun Larha heräsi ja huomasi olevansa yksin, hän ampui lisää laukauksia raivostuneena.
Hieman ennen kello 20:tä 17. maaliskuuta 1994 asunnosta kuultiin kaksi laukausta.
Poliisi löysi myöhemmin Larhan kuolleena. Hän oli ampunut itseään päähän kahdella käsiaseella samanaikaisesti.
Paikalla ollut poliisi Harri Gustafsberg muisteli hetkeä myöhemmin haastatteluissa ja kirjassaan Karhu-yksiköstä.
Harri Gustafsberg sanoi:
“Ääni oli erilainen. Tiesin heti, että hän ampui itsensä.”
Asunnon varmistamisen jälkeen poliisi totesi, ettei räjähteitä ollut.
Kostolista löytyi
Piirityksen jälkeen tutkijat löysivät Larhan vankilassa laatiman kostolistan. Siinä oli Jollaksen murhaa tutkineiden poliisien nimiä sekä syyttäjä Ritva Santavuoren nimi.
Löytö lisäsi uuden, huolestuttavan kerroksen jo ennestään järkyttävään tapaukseen.
Tapaus palaa ruudulle
Kolme vuosikymmentä myöhemmin tapahtumat puhuttavat yhä.
Jollaksen murhaa ja Lahden piiritystä on käsitelty sarjoissa Crime Stories from Finland, Arman ja Suomen rikosmysteerit sekä MTV:n Crime Scene: True Crime Finland.
Vuonna 2023 ohjaaja Petri Kotwica toi tarinan uudelleen julkiseen keskusteluun draamasarjalla Piiritys Ruutu+-palvelussa. Larhaa näytteli Elias Salonen.
Salonen kertoi haastatteluissa kuunnelleensa Larhan radiopuhelua toistuvasti rooliin valmistautuessaan.
Elias Salonen sanoi:
“Uskon, että opin tuntemaan Ilpo Larhan, mutta häntä ei ole helppo ymmärtää.”
Uudelleen herännyt kiinnostus on avannut myös laajemman keskustelun. Asiantuntijat korostavat, että tapausta tarkastellaan edelleen ei uuden näytön vuoksi, vaan sen pysyvän vaikutuksen takia suomalaiseen poliisitoimintaan.
Viime vuosina vuoden 1994 piiritystä on käsitelty kriminologian seminaareissa ja poliisin kriisinhallintakoulutuksessa käännekohtana panttivanki- ja taktiikkatoiminnan kehityksessä.
Asiantuntijat ovat todenneet, että Lahden tapahtumat nopeuttivat Karhu-yksikön ammatillista kehitystä ja muuttivat poliisin, pelastusviranomaisten ja median välistä yhteistyötä.
Tutkijat ja entiset viranomaiset ovat korostaneet, että nykyiset neuvottelumenetelmät, viestintärajoitukset ja riskinarviointimallit poikkeavat merkittävästi 1990-luvun alun käytännöistä.
Suora radiolähetys keskellä poliisioperaatiota — kuten Larhan soitto Radio 99:ään — on sittemmin herättänyt jatkuvaa keskustelua median etiikasta ja operatiivisesta turvallisuudesta.
Alkuvuonna 2026 tapaus nousi jälleen esiin podcasteissa, joissa muistettiin yli kolmen vuosikymmenen takaisia tapahtumia.
Keskustelun painopiste ei ole ollut tutkinnan avaamisessa, vaan siinä, miten yksi väkivaltainen episodi vaikutti Suomen sisäisen turvallisuuden käytäntöihin.
Monille suomalaisille nimi Ilpo Larha tuo yhä mieleen ne jännitteiset päivät, jolloin koko maa pidätti hengitystään kuunnellen suoria radiolähetyksiä ja seuraten reaaliaikaista kriisiä Lahden sydämessä.
