Antti Veikko Ilmari ”Jammu” Siltavuori oli suomalainen lapsimurhaaja ja toistuva seksuaalirikollinen, joka tuli valtakunnallisesti tunnetuksi vuonna 1989 Vihtiin tapahtuneesta kahden kahdeksanvuotiaan tytön surmasta.
Hän vapautui vankilasta vuonna 2000, mutta hänet määrättiin välittömästi tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon, jossa hän pysyi kuolemaansa saakka 9. maaliskuuta 2012 Kuopiossa.
Nykyään hän on historiallinen henkilö eikä oikeudenkäyntien kohteena, mutta hänen nimensä nousee yhä esiin suomalaisessa true crime -keskustelussa ja tutkivassa journalismissa, erityisesti edelleen ratkaisemattoman Piia Ristikankareen katoamisen yhteydessä.
Hän oli ollut eronnut vuosikymmeniä, hänellä oli yksi poika ja yksi adoptiotytär, ja hän vietti viimeiset vuotensa valvonnassa Niuvanniemen oikeuspsykiatrisessa sairaalassa Kuopiossa.
Varhainen elämä Vaasassa
Siltavuori syntyi 29. lokakuuta 1926 Vaasassa. Julkiset tiedot kuvaavat vaikeaa lapsuutta, jota leimasivat köyhyys, alkoholisoitunut isä ja fyysinen väkivalta. Koulussa häntä kiusattiin ja kutsuttiin nimellä ”Näätä”, mikä viittasi hänen likaisiin vaatteisiinsa.
Hänen koulutuksestaan on vain vähän varmistettua tietoa. Tiedossa on, että hänen elämäänsä leimasivat rikokset jo nuoresta iästä lähtien.
Vaikka hän myöhemmin vaikutti ränsistyneeltä ja vetäytyneeltä, poliisilähteiden mukaan hän oli perinyt suuren omaisuuden ja oli taloudellisesti varakas 1980-luvun lopulla. Hän omisti kiinteistöjä, mukaan lukien kesämökin Vihdissä.
Hän oli ollut kerran naimisissa. Hänellä oli yksi biologinen poika ja adoptiotytär. Hänen entistä vaimoaan haastateltiin Hymy-lehdessä vuonna 1966 hänen paettuaan Turun keskusvankilasta, joka tunnetaan myös nimellä Kakola.
Entinen vaimo Hymy-lehdessä, 1966:
”Alle kuusi kuukautta sitten… yksi Kakolan vaarallisimmista vangeista pakeni… Veikko Siltavuori… Hänet pidätettiin myöhemmin.”
Rikoshistoria ennen vuotta 1989
Ennen kaksoismurhaa, joka teki hänen nimensä tunnetuksi koko Suomessa, Siltavuori oli jo tuomittu useista vakavista rikoksista.
1950-luvulta lähtien hänet todettiin syylliseksi alaikäisten tyttöjen raiskauksiin, muihin seksuaalirikoksiin, omaisuusrikoksiin ja tapon yritykseen. 1960-luvulla hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, mutta hänet armahdettiin myöhemmin ja vapautettiin.
Poliisi paljasti myöhemmin, että hän oli vuokrannut tilan Mieslahdesta Paltamosta, jossa hän oli rakentanut kalteroidut ikkunat, sellit ja pienet wc-tilat. Tutkijat eivät koskaan olleet täysin varmoja, mihin tarkoitukseen rakennelma oli tehty.
Vapautumisensa jälkeen useat nuoret kertoivat poliisille, että Siltavuori oli ajanut heidät mökilleen Vihdissä, tarjonnut alkoholia, istunut alasti saunassa heidän pysyessään pukeutuneina ja antanut myöhemmin rahaa vastineeksi vaikenemisesta.
Vihtiin kaksoismurha
3. maaliskuuta 1989 Siltavuori houkutteli kaksi kahdeksanvuotiasta tyttöä, Päivi-Maria Hopiavuoren ja Tanja Johanna Pirisen, Ford Granadaan Myllypurosta Helsingistä.
Hän ajoi heidät mökilleen Tervalammelle Vihtiin.
Oikeuden tuomion mukaan hän surmasi Pirisen tappavalla annoksella unilääke pentobarbitaalia ja kuristi Hopiavuoren. Hän poltti heidän ruumiinsa tynnyreissä mökkinsä pihalla. Naapurit luulivat hänen polttavan roskia.
Hän sijoitti myöhemmin jäännökset autonsa takakonttiin ja ajoi takaisin Helsinkiin.
Hopiavuoren äiti otti yhteyttä hätäkeskukseen kello 22.46, kun tytöt eivät palanneet kotiin.
Silminnäkijät kertoivat poliisille nähneensä tytöt iäkkään miehen kanssa. Siltavuori oli tuolloin 62-vuotias, mutta näytti huomattavasti vanhemmalta.
Pidätys ja kuulustelu
Poliisi tutki hänen Itäkeskuksen asuntonsa 5. maaliskuuta 1989. Jääkaapista löytyi 300 suklaapatukkaa ja paljon lasten elokuvia.
Poliisi epäili suklaan toimineen houkuttimena lapsille. Siltavuori väitti olevansa diabeetikko ja pitäneensä suklaata matalan verensokerin varalta.
Poliisi paikansi hänen Ford Granadansa taloyhtiön pysäköintialueelta. Takakontista löytyi tuhkaa ja jäännöksiä.
Poliisin kuulustelupöytäkirja:
Rikosylikonstaapeli:
Mitä tämä on?
Siltavuori:
Lihaa.
Rikosylikonstaapeli:
Ovatko tytöt täällä?
Siltavuori:
Kyllä.
Hänet pidätettiin välittömästi.
Palaneista ruumiista ei löytynyt oikeuslääketieteellisiä merkkejä seksuaalisesta väkivallasta.
Oikeus ei tuominnut häntä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tässä nimenomaisessa tapauksessa.
Oikeudenkäynti ja korkein oikeus
14. joulukuuta 1989 Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi Siltavuoren 15 vuoden vankeuteen. Psykiatrinen tutkimus totesi, ettei hän ollut täysin vastuullinen tekohetkellä.
Hänet määrättiin maksamaan huomattavat korvaukset molempien tyttöjen äideille. Oikeus määräsi myös pakkolaitossijoituksen vaarallisena uusintarikollisena.
Vuonna 1991 korkein oikeus kumosi pakkolaitossijoituksen ja vahingonkorvauspäätöksen, mutta piti 15 vuoden vankeustuomion voimassa.
Oikeus totesi, että henkisestä kärsimyksestä määrätty korvaus ei perustunut rikoksen tekohetkellä voimassa olleeseen lakiin.
Vankilahyökkäykset ja terapia
Tutkintavankeuden aikana Vaasan vankilassa elokuussa 1989 toinen vanki löi Siltavuorta raskaalla jakkaralla.
Hyökkääjä sai kolmen kuukauden lisätuomion. Siltavuoren vaatimus käsitellä tapaus murhan yrityksenä hylättiin.
Hän osallistui myöhemmin seksuaalirikollisille tarkoitettuihin terapiaohjelmiin vankeusaikanaan.
Ehdonalaisuus ja psykiatrinen hoito
Siltavuori tuli ehdonalaiseen vapauteen oikeutetuksi maaliskuussa 1999 suoritettuaan kaksi kolmasosaa tuomiostaan.
Kaksi vapauttamishakemusta hylättiin. 31. tammikuuta 2000 hänet vapautettiin tiukasti valvottuun ehdonalaiseen vapauteen.
Hänet siirrettiin kuitenkin välittömästi psykiatriseen hoitoon ja sieltä Niuvanniemen oikeuspsykiatriseen sairaalaan Kuopioon tahdosta riippumattomaan hoitoon.
Vuonna 2007 Kuopion hallinto-oikeus totesi, että hän oli edelleen vakava vaara, jos hänet vapautettaisiin, ja jatkoi pakkohoitoa.
Niuvanniemessä häntä pahoinpideltiin uudelleen. Hyökkäys aiheutti vakavan lonkkamurtuman. Leikkauksen jälkeen hän menetti kävelykykynsä ja käytti pyörätuolia loppuelämänsä ajan.
Hän kärsi vakavasta dementiasta ennen kuolemaansa 9. maaliskuuta 2012.
Mediamyrsky ja julkinen viha
Tapaus herätti valtakunnallista raivoa. Satoja mielipidekirjeitä lähetettiin sanomalehtiin. Mielenosoituskylteissä vaadittiin ankaraa rangaistusta.
Rikosposti-lehden huhtikuun 1991 numerossa Siltavuori puhui julkisesti.
Siltavuori Rikosposti-lehdessä, 1991:
Olen Suomen vihatuin ihminen.
Julkisuudessa vaadittiin kuolemanrangaistusta ja kastraatiota.
Voimakas julkisuus johti syyttömien ihmisten häirintään. Kirkkonummelainen teollinen muotoilija Antti Siltavuori sai uhkauspuheluja nimensä vuoksi.
Iäkäs mies pahoinpideltiin helsinkiläisessä ravintolassa, koska hän muistutti ulkonäöltään Jammun.
Akateemisissa ja lainvalvonnan piireissä Vihtiin murhia kuvataan nykyisin yhä useammin käännekohtana Suomen tavassa käsitellä vaarallisia uusintarikollisia.
Oikeustieteilijät ja kriminologit ovat viitanneet tapaukseen riskinarviointimenettelyjen, vapautumisen jälkeisen valvonnan ja oikeuspsykiatrisen hoidon uudistusten vaikuttajana.
Viimeaikaiset kriminologian seminaarit ja mediakatsaukset ovat myös tarkastelleet, miten 1990-luvun alun julkinen viha muokkasi keskustelua rangaistuspolitiikasta ja uhrien korvauslainsäädännöstä.
Uusi käänne vuoden 1988 tapauksessa
Kesäkuussa 2024 Yle Areenan rikospodcast ”Viimeinen johtolanka” paljasti uutta tietoa 15-vuotiaan Piia Ristikankareen katoamisesta lokakuussa 1988.
Aiemmat poliisin lausunnot olivat viitanneet siihen, että Siltavuori oli tuolloin vankilassa. Podcastissa esitetyn päivitetyn vahvistuksen mukaan hän oli kuitenkin vapautunut ehdonalaiseen jo lokakuuhun 1988 mennessä.
Rikostoimittaja Marko Niemi kertoi podcastissa poliisin vahvistaneen tämän tiedon.
Marko Niemi Viimeinen johtolanka -podcastissa, 2024:
”Nyt tiedetään, että Siltavuori oli vapautunut ehdonalaiseen lokakuuhun 1988 mennessä.”
Siltavuoren entinen vaimo asui tuolloin Piikkiössä. Viranomaiset tutkivat mahdollisia yhteyksiä, mutta häntä ei ole koskaan syytetty kyseisestä katoamisesta.
Vuoden 2024 podcastin herättämä uusi huomio on johtanut tuoreeseen julkiseen keskusteluun.
Keskusrikospoliisin kerrotaan jatkavan Ristikankareen tapauksen arkistomateriaalin analyyttistä tarkastelua nykyaikaisin oikeuslääketieteellisin ja tietojen vertailumenetelmin.
Uusia syytteitä ei ole nostettu, eikä muodollista yhteyttä Siltavuoreen ole vahvistettu.
Viimeiset vuodet
Siltavuori vietti viimeiset vuotensa Niuvanniemen oikeuspsykiatrisessa sairaalassa Kuopiossa. Sairaalalähteiden mukaan hän kärsi vakavasta dementiasta ja oli pyörätuolissa pahoinpitelyn jälkeen.
Hän kuoli 9. maaliskuuta 2012 85 vuoden iässä.
Vaikka Siltavuoreen itseensä ei liity uusia tutkintatoimia, hänen rikoksiaan käytetään edelleen tapaustutkimuksena rikollisprofiloinnissa ja korkean riskin rikoksentekijöiden pitkäaikaisessa hallinnassa Suomen oikeus- ja oikeuspsykiatrisessa järjestelmässä.
