Raimo Andersson oli suomalainen alamaailman pomo ja tuomittu murhaaja. Hän kuoli huhtikuussa 2018 ollessaan vankilomalla, mikä päätti pitkän rikosuran, joka teki hänestä yhden Suomen pahamaineisimmista nimistä.
Mies joka nousi Haminasta rikosotsikoihin
Raimo Juhani Andersson syntyi 25. heinäkuuta 1956 Haminassa. Hänen lapsuudestaan tai opinnoistaan tiedetään hyvin vähän. Hänen nimensä tuli laajemman yleisön tietoisuuteen vasta 1990-luvulla, kun hän astui rikosten maailmaan.
Hän johti pian huumerinkiä ja tuomittiin vakavista huumausainerikoksista ja ampuma-aserikoksista. Hän nousi myös otsikoihin oudoilla väitteillään.
Vuonna 1990 hän kertoi medialle, että kuuluisa muusikko Juice Leskinen olisi ostanut häneltä hasista. Se ei ollut totta, ja Andersson tuomittiin valheellisen väitteen levittämisestä.
Juice Leskinen kommentoi väitettä myöhemmin:
“Se oli täyttä valetta, mutta kertoo millainen mies hän oli.”
Vuosaari-murha vuonna 2003
Anderssonin nimi liitettiin pysyvästi Volkan Ünsalin palkkamurhaan lokakuussa 2003 Helsingin Vuosaaressa.
Oikeuden mukaan Andersson auttoi suunnittelemaan murhaa yhdessä muiden alamaailman hahmojen, kuten Janne Ranisen ja Jani Leinonen, kanssa. Murhakäsky liittyi velkoihin ja kiistoihin rikollisverkostoissa.
Uhrin ruumista ei koskaan löydetty.
Poliisi kuulusteli Anderssonia uudelleen vielä vuonna 2018 tästä samasta murhasta, mutta tutkijat painottivat ettei mitään näyttöä löytynyt siitä että kuulusteluilla olisi ollut yhteys hänen kuolemaansa.
Oikeus kuvaili Anderssonin roolia keskeiseksi murhan järjestämisessä. Hän sai elinkautisen tuomion.
Tuomion antanut tuomari sanoi tuolloin:
“Tämä oli raaka ja järjestelmällinen rikos, joka toteutettiin harkiten ja suunnitellen. Anderssonilla oli keskeinen rooli.”
Vankilaelämä ja evätty vapaus
Vuodet kuluivat Anderssonilla vankilan muurien sisällä. Syksyllä 2017 hän haki ehdonalaista vapautta, mutta hovioikeus hylkäsi hakemuksen.
Oikeus perusteli päätöstään:
“Rikoksen vakavuuden ja yhteiskunnalle aiheutuvan vaaran vuoksi ehdonalaista ei voida myöntää.”
Tuomarit korostivat myös, ettei Andersson ollut osoittanut minkäänlaisia merkkejä kuntoutumisesta ja että hän olisi edelleen riski, jos hänet vapautettaisiin.
Tämä merkitsi, että Andersson pysyisi vangittuna, vaikka hänelle myönnettiin satunnaisia vankilomia.
Anderssonin murha vuonna 2018
14. huhtikuuta 2018 Andersson oli vankilomalla Riihimäen vankilasta ja oleskeli vaimonsa kodissa Vantaalla. Siellä hänen elämänsä päättyi.
Häntä pahoinpideltiin ja hakattiin lähes puolentoista tunnin ajan pihalla. Oikeuden asiakirjoista käy ilmi, että häntä lyötiin nyrkein ja potkittiin toistuvasti saappailla noin 90 minuutin ajan. Pahoinpitelyä kuvailtiin erittäin raa’aksi.
Hyökkääjä oli Veli-Matti “Metsuri” Huohvanainen, mies joka oli jo aiemmin saanut elinkautisia tuomioita useista murhista.
Helsingin käräjäoikeus totesi myöhemmin:
“Tappo tehtiin poikkeuksellisella raakuudella, vaikka se ei ollutkaan etukäteen suunniteltu. Alkoholi vaikutti tapahtumiin, mutta väkivalta oli tietoista.”
Huohvanainen sai jälleen uuden elinkautisen Anderssonin murhasta.
Murhan jälkeen rikollispiireissä levisi huhuja siitä, että useampi ihminen olisi voinut olla mukana, mutta oikeus totesi että Huohvanainen toimi yksin.
Yhteydet ja maine
Rikollisuransa aikana Andersson oli yhteydessä United Brotherhood -jengiin ja häntä pidettiin voimakkaana hahmona Suomen alamaailmassa.
Jotkut tutkijat kuvailivat häntä pelätyksi mutta myös arvaamattomaksi.
Eräs poliisi sanoi kerran:
“Hän halusi näyttäytyä pomona, mutta todellisuudessa hän oli mies joka eli jatkuvassa ristiriidassa.”
Väkivaltaisen elämän perintö
Raimo Anderssonin elämä päättyi yhtä väkivaltaisesti kuin se oli elänyt. Haminan nuorukaisesta, jonka tausta oli tuntematon, tuli nimi joka yhdistettiin huumeisiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja yhteen Suomen tunnetuimmista palkkamurhista.
Vielä hänen kuolemansa jälkeenkin hänen tarinansa esiintyy suomalaisissa rikosdokumenteissa, podcasteissa ja uutisissa.
Hän jätti jälkeensä lesken, joka kertoi joutuneensa uhkailujen ja pelottelun kohteeksi murhan jälkeen — sekin osoitus siitä kuinka vaarallinen Anderssonin maailma oli ollut loppuun asti.
