Mediapersoona Sergey Hilman, 30, kasvoi äitinsä Natalia Hilmanin, ahkeran kirjanpitäjän, hoivissa Kostomukshassa, Venäjällä, sen jälkeen kun hänen biologinen isänsä Viktor Hilman, rakennusinsinööri, jäi varhain pois heidän elämästään. Natalia omistautui täysin Sergeyn kasvatukselle ja tarjosi lämpöä ja vakautta taloudellisista vaikeuksista huolimatta.
Kun Sergey oli kaksitoistavuotias, hän tapasi Jarmo Laineen, suomalaisen teknikon Juukasta, josta tuli tukeva isähahmo ja joka auttoi heitä aloittamaan uuden elämän Suomessa. Vaikka Jarmo menehtyi, kun Sergey oli seitsemäntoista, hänen ohjauksensa ja ystävällisyytensä jättivät pysyvän jäljen. Nykyään Sergey kunnioittaa yhä äitiään, kutsuen tätä “todelliseksi tähdekseen”, ja pitää etäisyyttä biologiseen isäänsä, jonka ongelmallinen menneisyys on jäänyt kivuliaaksi luvuksi hänen elämässään.
Haastatteluissa ja podcasteissa Hilman on kuvaillut äitiään sanoilla “elämäni tähti.”
Hän muisteli lapsuuden kesälomia, jolloin he matkustivat pitkät junamatkat Kostomukshasta Moskovaan isoäitiä tapaamaan.
Sergey kertoi Otavamedia-haastattelussa toukokuussa 2025:
“Vaikka äidilläni ei ollut paljon rahaa, hän halusi aina viedä minut kesälomamatkalle.”
Nuo muistot, hän sanoi, ovat yhä hänen lapsuutensa onnellisimpia hetkiä.
Sergeyn varhaiset vuodet olivat täynnä uteliaisuutta ja mielikuvitusta. Hän kuvaili itseään “ujoaksi ja herkäksi lapseksi”, joka vietti paljon aikaa yksin, katsoen televisiota ja kehittäen varhaista huumorintajuaan.
Hänen isänsä oli kuitenkin harvoin läsnä.
Sergey paljasti Ilta-Sanomien haastattelussa heinäkuussa 2023:
“Isäni kieltäytyi minusta, jotta hänen ei tarvitsisi maksaa elatusapua.”
Hän kertoi, että lapsena hänelle sanottiin isän olevan työmatkoilla, ja hän kirjoitti tälle kirjeitä – vasta myöhemmin hän sai tietää, että isä oli ollut vankilassa talousrikoksista.
Hilman kertoi tavanneensa isänsä ensimmäisen kerran ollessaan seitsemänvuotias.
Hän kuvaili hetkeä myöhemmin podcastissa Sauli Koskisen kanssa:
“Näin isäni ensimmäistä kertaa, kun olin seitsemän, koska hän oli ollut vankilassa. Kätevää, minun ei tarvinnut kuunnella mitään.”
Vaikka lause oli sanottu humoristisesti, tarina paljasti kivuliaan totuuden – isän toistuvat vankilatuomiot ja poissaolo jättivät syvät jäljet lapsuuteen.
Kun Hilman oli kaksitoistavuotias, hänen äitinsä suhde Jarmo Laineeseen muutti heidän elämänsä. Jarmo, joka työskenteli teknikkona Juukassa, rohkaisi Nataliaa ja Sergeytä muuttamaan pohjoiseen hänen luokseen.
Sergey sanoi:
“Hän on aina ollut minulle suuri tuki ja pidän häntä isänäni.”
Perhe asettui pieneen Juukan kaupunkiin, jossa Sergey aloitti uuden elämänsä. Mutta muutos ei ollut helppo.
Hilman ei osannut sanaakaan suomea saapuessaan.
Hän muisteli Ilta-Sanomissa:
“En ymmärtänyt, mikä minussa oli vikana, miksi ihmiset huusivat ja kiusasivat minua.”
Häntä kutsuttiin nimillä “Ryssä” ja “homo”, ja hänen aksenttiaan pilkattiin. Hän kertoi myöhemmin, ettei koskaan kertonut äidilleen kiusaamisesta, koska ei halunnut tämän tuntevan syyllisyyttä muutosta Suomeen.
Elämä oli vaatimatonta mutta täynnä rakkautta.
Vuoden 2025 haastattelussa Sergey muisteli:
“Äitini halusi aina, että tutkin maailmaa.”
Vaikeuksista huolimatta hän rohkaisi poikaansa unelmoimaan. Sergey halusi lapsena tulla laulajaksi tai kokiksi, mutta rakensi lopulta uran mediassa – jotakin, mitä hänen äitinsä seuraa nyt ylpeänä etäältä.
Biologisen isän rooli Sergeyn elämässä pysyi kuitenkin ongelmallisena.
Aki Linnanahteen talk show’ssa Sergey myönsi:
“Isäni oli enemmänkin ystävä, joka puhui juomisesta ja suhteistaan, kuin oikea vanhempi.”
Lopullinen katkos tuli vuonna 2024, kun Sergey tuli julkisesti kaapista.
Hän sanoi:
“Kerroin isälleni olevani homo, ja suhde päättyi välittömästi.”
Podcastissa The Real Guys hän kertoi myöhemmin kirjoittaneensa testamentin: kaikki omaisuus menee hänen äidilleen, paitsi yksi asia – sateenkaarilippu, joka on jätetty isälle.
Sergey sanoi podcastissa:
“Minulla on se biologinen faija, joka on homofoobinen, ei hyväksy minua eikä puhu minulle. Jos olisin kuollut, hän voisi haastaa äitini saadakseen osan omaisuudestani. Joten olen jättänyt hänelle yhden sateenkaarilipun. Se on viimeinen vitsini, kun olen jo haudassa.”
Vuonna 2024 Sergeyn äiti joutui yllättäen itse uutisiin, kun hänen postilaatikkoonsa jätettiin Sergeylle osoitettu vihakirje. Kirje, joka oli täynnä rasistisia solvauksia hänen venäläisistä juuristaan, järkytti häntä syvästi. Sergey teki rikosilmoituksen ja puhui asiasta julkisesti MTV Uutisille.
Hän sanoi:
“Mikä tekee minut vielä surullisemmaksi, on se, että tämä jätettiin äitini postilaatikkoon. Hän on yksityinen ihminen, joka ei ole ansainnut tätä millään tavalla.”
Tapaus nosti esiin Venäjän taustaisia suomalaisia kohtaan kohdistuvat haasteet Ukrainan sodan aikana.
Vaikka kokemukset ovat olleet raskaita, Sergey puhuu yhä äidistään ihailulla ja lämmöllä. Hän jakaa usein lapsuuskuvia ja tarinoita tämän uhrauksista ja ystävällisyydestä.
Kotiliesi-haastattelussa Sergey sanoi:
“Äitini sai tietää televisiosta. Tulinkin kaapista koko kansan edessä rytinällä.”
Nykyään Sergey asuu Helsingissä ja työskentelee televisiossa ja podcasteissa. Hänen äitinsä Natalia elää rauhallisesti Suomessa, ylpeänä poikansa menestyksestä ja sitkeydestä. Sergey kutsuu häntä yhä “todelliseksi tähdekseen” – nimitys, joka kiteyttää kiitollisuuden ja rakkauden naista kohtaan, joka muokkasi hänen elämänsä Kostomukshasta Suomen mediaelämään.
